Televisio on entistä vähemmän kansakunnan yhteinen rituaali ja entistä enemmän jokaisen yksityinen tunne-elämys. Kaisu Tervosen toimittama esseeantologia 13 katseluasentoa (2020) kertoo kolmestatoista eri vinkkelistä, miltä televisio tuntuu.

Ovatko deittailurealityt näennäisintohimolla päällystettyjä monogamiakampanjoita? Kasvattiko lastensarja Alfred J. Kwak yhdestä sukupolvesta aktivisteja? Onko Kotikadun Pertti Mäkimaa maailmanmiehen prototyyppi ja Don Draperin edeltäjä?

Minun esseessäni ”Sarja kutsuu suremaan” katsotaan tv-sarjaa Rectify.

Joskus fiktion parissa itkeminen tuntuu puhdistavalta, emotionaalisesti huojentavalta, mutta Rectifyn viipyilevä surumielisyys ei tarjoa ainakaan välitöntä katharsista. Miksi katsoa jotain, mistä tulee paha mieli?

Teoksen on julkaissut Kosmos.