Arvioita

cropped-hosseini-pc3b6lyn-ylistys-668x1024.jpg

Arvioita Pölyn ylistyksestä

– Sofia Blanco Sequeirosin arvio Kiiltomadossa (11.8.2018):

Hosseini tutkii tekstissä jälleen suurieleisiä teemoja – kiihkoa, intohimoa, rakkautta, kuolemaa, tuhoa – ja tekee sen paremmin kuin suomalaiset esseistit yleensä.

– Eleonoora Riihisen suositus Helsingin Sanomissa (4.8.2018):

Hosseini yhdistää taiten kepeää ja raskasta, matalaa ja korkeaa kulttuuria (jos tällaisia määritelmiä enää edes tarvitaan).

Kunnon esseistin tapaan hän suhtautuu intohimoisesti taiteeseen ja populaarikulttuuriin, mutta katse kiinnittyy myös laajempaan horisonttiin – ja vastaavasti kapeampaan: omaan makuuhuoneeseen.

Kulttuurielämysten janoamisessa on lopulta kyse samasta asiasta kuin kirjoittamisessakin. Halusta käsittää, mitä täällä oikein tapahtuu.

– Juha Mäkisen arvio Etelä-Suomen Sanomissa (25.8.2018):

Parhaimmillaan Hosseini on myös pahuksen hauska kirjoittaja. Kuvaukset Seinäjoen tangomarkkinoilta ja pohdinnat siitä, miten Jean-Paul Sartre olisi käyttäytynyt takahuoneessa saivat minut nauramaan ääneen ja miettimään, että Hosseinin pitäisi olla journalisti – sellainen, joka kirjoittaa näkemästään ja mielikuvittelee vähän päälle.

– Mervi Kantokorven arvio Helsingin Sanomissa (12.5.2018):

Hosseinin esseeminässä on läsnäoloa, lämpöä ja naurua, ja hän kykenee ilmaisemaan asennettaan taitavasti. – – Hosseini ajattelee hyvin, hän kykenee pitämään monta palloa ilmassa yhtä aikaa, notkeasti ja elämäniloisesti kuin sirkustaiteilija. Näin vähäisestäkin tomusta kasvaa aina suurempi tähtikuvio.

– Minea Koskisen arvio Aviisissa (11.5.2018):

Silvia Hosseinin Pölyn ylistys valuu kuin mahla puuhun poratusta reiästä, hitaasti ja elinvoimaisesti. Teksti on loppuun asti viimeisteltyä ja ajatukset kirkkaita.

Reader, why did I marry him? -blogin arvio (10.5.2018):

Hosseinin kuriton kirjoitustapa saa minut täpinöihini ja pitkästä aikaa tuntuu siltä, että nyt luen tekstejä, joissa on jotakin todella uutta ja erilaista. Kurittomuudella tarkoitan sitä, että Hosseinin seurassa ei voi tekstin alussa arvata, mihin lopuksi päädytään. Hänen tarkastelutavassaan on jotakin notkean varsamaista ja pelotonta.

– Koko Hubaran arvio Ruskeat Tytöt -mediassa (18.4.2018):

Tietysti sekin auttaa [essee-genren uutta tulemista], että esseiden kirjoittaja on yksiselitteisen taitava. Sen taas tietää siitä, että kirjaan pystyy uppoutumaan täysin, olosuhteista huolimatta. Silvia Hosseinin esikoisteos, yhdeksän esseen kokoelma Pölyn ylistys veti toisen pääsiäispäivän täyteenpakkaamassa Hoplopissa, satojen kiljuvien, suklaamunaövereissään sekoilevien lasten keskellä mukaansa niin, että paikka, aika ja vanhemmuus unohtuivat täysin. Tekstit liikkuvat huonon ja ylevyyden sekä sivistyksen ja sivullisuuden käsitteiden äärellä ja välillä niin dynaamisesti, että kadotin lapseni tunniksi ilman että edes huomasin sitä.

– Ville Hännisen arvio Aamulehdessä (4.4.2018):

Yhdeksän tekstin kokonaisuus – aiheita Al Pacinon huudosta Sons of Anarchy -tv-sarjaan – eheytyy tyylinsä ansiosta. Hosseinin esseeminä on sivistynyt ja älyllinen mutta myös itseironinen ja lihallinen. Huumori ei tunnu ajallemme luonteenomaiselta pakkoliikkeenomaiselta tosiasioiden välttelyltä vaan herkkyyden muodolta.

– Outi Hytösen arvio Suomen Kuvalehdessä (23.3.2018):

”Näkökulmien runsaus napakassa muodossa on Hosseinin esseiden vahvuus. Hosseini uskaltaa pistää taiteen kaanonin uusiksi.”

Säkeilyvaara

Arvioita Säkeilyvaara. Runouden käyttöopas -teoksesta

– Matti Kuuselan arvio Aamulehdessä (5.3.2016):

”Otetaan siis rauhallisesti ja esitellään ensimmäiseksi täysin uusi tekijä, kirjoittaja Jumalan armosta. Silvia Hosseini.”

– Irene Vehasen arvio Kiiltomato-lehdessä (18.7.2016):

”Hosseini on intohimoinen kirjoittaja.”

– Omppu Martinin arvio Reader, why did I marry him? -blogissa (29.3.2017):

”Suuren vaikutuksen minuun tekivät Silvia Hosseinin lähes akateemisen pureutuvat runo- ja laululyriikkaluennat. Enpä olisi etukäteen osannut edes kuvitella, miten monenlaisia asioita voi löytää Asan biisistä Murheen musta mieli. Hosseinin tekstin luettuani oli pakko laittaa luurit korviin ja kappas vaan minttusekäville, miten eri tavalla tämä biisi avautui.”