Yön hurtta
Oon kuullut mustan koiran
yöst’ yöhön äskettäin.
Oon nähnyt mustan koiran,
sen viime yönä näin.
Yön kintereillä pinkoo
se kautta kujien
ja ulvontansa sinkoo
yö yöltä yltyen.
Yön koira, kauhun maistoi
se sanomattoman,
yön hurtta, haaskan haistoi
se yölle kuuluvan.
Yön hurtta, ken on kuollut
sun herras nimehen?
oot kasvojani nuollut
jo, silmät palaen.
Aaro Hellaakoski, 1928
Rauha
Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?
Minä kuulen, kuink’ kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou’ot ja muut.
Kaikk’ on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk’ on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
Eino Leino, 1898
Silvia Hosseini 