Pöly on suosiossa

Pölyn ylistystä suositellaan Helsingin Sanomissa. Eleonoora Riihinen kirjoittaa:

Helsinkiläisen äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan Silvia Hosseinin esikoisteoksen – – esseet voivat lähteä liikkeelle vaikka yksittäisestä Youtube-videon kommentista ja päätyä syväanalyysiin WTC-iskujen jälkeisestä poliittisesta todellisuudesta Yhdysvalloissa.

Tai sitten lähteä liikkeelle Al Pacinon huudosta ja päättyä Al Pacinon huutoon.

Hosseini yhdistää taiten kepeää ja raskasta, matalaa ja korkeaa kulttuuria (jos tällaisia määritelmiä enää edes tarvitaan).

Lue koko juttu täältä. Muita arvioita täällä.

Pölyä ylistetään

cropped-hosseini-pc3b6lyn-ylistys-668x1024.jpg

Esikoisteokseni Pölyn ylistys on saanut osakseen uusia arvioita. Helsingin Sanomien kriitikko Mervi Kantokorpi on lukemastaan vähän ärsyyntynyt, mutta kehujakin satelee:

Hosseinin esseeminässä on läsnäoloa, lämpöä ja naurua, ja hän kykenee ilmaisemaan asennettaan taitavasti. – – Hosseini ajattelee hyvin, hän kykenee pitämään monta palloa ilmassa yhtä aikaa, notkeasti ja elämäniloisesti kuin sirkustaiteilija. Näin vähäisestäkin tomusta kasvaa aina suurempi tähtikuvio.

Dubai-essee saa erityistä huomiota osakseen:

Kokoelman tähtihetki ja Hosseinin todellinen taidonnäyte on laaja essee, joka kaivaa esiin aavikon merkillistä kaupunkia Dubaita. Voiko Dubain häpeämättömyyttä ihailla? kysyy kirjailija, ja avaa upeasti hiekka-aavikon paikallisuutta, sen ”autiuden lamaannuttavaa kauhua”. Vasta sen kokenut alkaa käsittää, mitä kaikkea kaupunki merkitsee.

Dubain labyrintin kaltainen hypertodellisuus tuottaa rikkaasti polveilevaa kirjoitusta eri taiteissa ja todellisuuksissa.

Hesarin lisäksi teokseni on arvioitu Tampereen ylioppilaslehti Aviisissa. Kriitikolla on vaikeuksia nimeni oikeinkirjoituksessa, mutta palaute on nättiä:

Silvia Hosseinin Pölyn ylistys valuu kuin mahla puuhun poratusta reiästä, hitaasti ja elinvoimaisesti. Teksti on loppuun asti viimeisteltyä ja ajatukset kirkkaita.

Myös Reader, why did I marry him? -blogissa on innostuttu Pölystä:

Hosseinin kuriton kirjoitustapa saa minut täpinöihini ja pitkästä aikaa tuntuu siltä, että nyt luen tekstejä, joissa on jotakin todella uutta ja erilaista. Kurittomuudella tarkoitan sitä, että Hosseinin seurassa ei voi tekstin alussa arvata, mihin lopuksi päädytään. Hänen tarkastelutavassaan on jotakin notkean varsamaista ja pelotonta.

Lue myös muita arvioita.