Kalevi Jäntin palkinnon, Hesarin esikoispalkintoehdokkuuden ja hyvien arvioiden lisäksi muutamat teostani käsittelevät blogikirjoitukset ovat ilahduttaneet vuoden mittaan.

Reader, why did I marry him? -blogin innostuneen kirjoituksen olen jo maininnutkin. Sen lisäksi Pölyn ylistyksestä on kirjoittanut Tuomas Aitonurmi Tekstiluola-blogissaan:

Silvia Hosseinin Pölyn ylistys on esikoisteoksena vahva taidonnäyte, ja kirja nostaa hänet heti kiinnostavimpien kotimaisten esseistien joukkoon.

Erityisen kauniisti esikoisteostani arvioidaan Mitä luimme kerran -blogissa, jonka kirjoittaja tekee teräviä havaintoja siitä, millaisia rakenteellisia keinoja ja sävyjä esseissäni on käytetty:

Kirjoittaa Hosseini mistä tahansa, en voi olla ihailematta hänen taitoaan paitsi äärimmäiseen tarkkanäköisyyteen, myös siihen, miten hän kevyesti hän kuljettaa lukijansa esseidensä läpi. Ajatuskulut ovat välillä näennäisesti hyvinkin kaukana toisistaan, poukkoilevat ja lähtevät ikään kuin karkuun, mutta silti yhdellä nasevalla lauseella Hosseini palauttaakin ne yhtäkkiä ruotuun, ja limittää täysin toisistaan erilliset asiat yhdeksi, perhosvaikutukselta vaikuttavaksi ketjuksi, jonka osat saavat palata esseen päättymisen jälkeen takaisin paikoilleen, mikä minnekin. Ja ehkä juuri tämä saa mykistymään kaikkein eniten: miten kukaan voikaan yhtaikaa antaa näin paljon itsestään ja ajatuksistaan repostelematta ja nostamatta itseään esiin? Miten voi vaikuttaa toisen ajatuksiin käskemättä ajatella jollain tietyllä tavalla?

Kiitos bloggaajille! On hauskaa ja hienoa kuulla erilaisista lukukokemuksista. Myös niistä, joissa kirjastani ei ole tykätty yhtään.