Pölyn ylistys blogeissa

Kalevi Jäntin palkinnon, Hesarin esikoispalkintoehdokkuuden ja hyvien arvioiden lisäksi muutamat teostani käsittelevät blogikirjoitukset ovat ilahduttaneet vuoden mittaan.

Reader, why did I marry him? -blogin innostuneen kirjoituksen olen jo maininnutkin. Sen lisäksi Pölyn ylistyksestä on kirjoittanut Tuomas Aitonurmi Tekstiluola-blogissaan:

Silvia Hosseinin Pölyn ylistys on esikoisteoksena vahva taidonnäyte, ja kirja nostaa hänet heti kiinnostavimpien kotimaisten esseistien joukkoon.

Erityisen kauniisti esikoisteostani arvioidaan Mitä luimme kerran -blogissa, jonka kirjoittaja tekee teräviä havaintoja siitä, millaisia rakenteellisia keinoja ja sävyjä esseissäni on käytetty:

Kirjoittaa Hosseini mistä tahansa, en voi olla ihailematta hänen taitoaan paitsi äärimmäiseen tarkkanäköisyyteen, myös siihen, miten hän kevyesti hän kuljettaa lukijansa esseidensä läpi. Ajatuskulut ovat välillä näennäisesti hyvinkin kaukana toisistaan, poukkoilevat ja lähtevät ikään kuin karkuun, mutta silti yhdellä nasevalla lauseella Hosseini palauttaakin ne yhtäkkiä ruotuun, ja limittää täysin toisistaan erilliset asiat yhdeksi, perhosvaikutukselta vaikuttavaksi ketjuksi, jonka osat saavat palata esseen päättymisen jälkeen takaisin paikoilleen, mikä minnekin. Ja ehkä juuri tämä saa mykistymään kaikkein eniten: miten kukaan voikaan yhtaikaa antaa näin paljon itsestään ja ajatuksistaan repostelematta ja nostamatta itseään esiin? Miten voi vaikuttaa toisen ajatuksiin käskemättä ajatella jollain tietyllä tavalla?

Kiitos bloggaajille! On hauskaa ja hienoa kuulla erilaisista lukukokemuksista. Myös niistä, joissa kirjastani ei ole tykätty yhtään.

Pölyä ylistetään

cropped-hosseini-pc3b6lyn-ylistys-668x1024.jpg

Esikoisteokseni Pölyn ylistys on saanut osakseen uusia arvioita. Helsingin Sanomien kriitikko Mervi Kantokorpi on lukemastaan vähän ärsyyntynyt, mutta kehujakin satelee:

Hosseinin esseeminässä on läsnäoloa, lämpöä ja naurua, ja hän kykenee ilmaisemaan asennettaan taitavasti. – – Hosseini ajattelee hyvin, hän kykenee pitämään monta palloa ilmassa yhtä aikaa, notkeasti ja elämäniloisesti kuin sirkustaiteilija. Näin vähäisestäkin tomusta kasvaa aina suurempi tähtikuvio.

Dubai-essee saa erityistä huomiota osakseen:

Kokoelman tähtihetki ja Hosseinin todellinen taidonnäyte on laaja essee, joka kaivaa esiin aavikon merkillistä kaupunkia Dubaita. Voiko Dubain häpeämättömyyttä ihailla? kysyy kirjailija, ja avaa upeasti hiekka-aavikon paikallisuutta, sen ”autiuden lamaannuttavaa kauhua”. Vasta sen kokenut alkaa käsittää, mitä kaikkea kaupunki merkitsee.

Dubain labyrintin kaltainen hypertodellisuus tuottaa rikkaasti polveilevaa kirjoitusta eri taiteissa ja todellisuuksissa.

Hesarin lisäksi teokseni on arvioitu Tampereen ylioppilaslehti Aviisissa. Kriitikolla on vaikeuksia nimeni oikeinkirjoituksessa, mutta palaute on nättiä:

Silvia Hosseinin Pölyn ylistys valuu kuin mahla puuhun poratusta reiästä, hitaasti ja elinvoimaisesti. Teksti on loppuun asti viimeisteltyä ja ajatukset kirkkaita.

Myös Reader, why did I marry him? -blogissa on innostuttu Pölystä:

Hosseinin kuriton kirjoitustapa saa minut täpinöihini ja pitkästä aikaa tuntuu siltä, että nyt luen tekstejä, joissa on jotakin todella uutta ja erilaista. Kurittomuudella tarkoitan sitä, että Hosseinin seurassa ei voi tekstin alussa arvata, mihin lopuksi päädytään. Hänen tarkastelutavassaan on jotakin notkean varsamaista ja pelotonta.

Lue myös muita arvioita.